keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Oivalluksia treenaamisesta


Jos en ollut vielä julkisesti ilmaissut onneani päästessäni mukaan Next Level – valmennusryhmään, niin nyt sen teen. Yli 90 hakijan joukosta mukaan pääsy ei ollut läpihuutojuttu, ja voi miten paljon vaikeampaa tekeminen olisikaan ilman näitä oppeja joita täältä valmennuksesta saan. Olen siis onnellinen että ollaan Kivan kanssa mukana. Yritän vähän avata ajatuksia millä tavalla treenaaminen tuolla ryhmässä muuttaa omaa näkemystäni ohjaamiseen, treenaamiseen ja kouluttamiseen ylipäätään.



Ihan alkuun on tietty mainittava, että saan tuolta niin valmiiksi mietityt ja pureskellut ohjeet ja tavat suorittaa esim. tietyt ohjaustekniikat, että ne menee ihan oikeasti ajatukseen. Kun jokin tietty asia on jo kouluttajien toimesta niin monelta kantilta mietitty, ei ohjeeksi ikinä saa että ”se nyt vaan menee näin tämä asia”, vaan jokaiseen seikkaan on perustelu ja vastaus miksi se menee.

Toinen asia on tyyli, jolla kouluttajat leirillä valmentavat meitä. Moni on jo voinut kuullut eron esim. suomalaisten ja amerikkalaisten treenausmaailmasta, jossa amerikkalaisista kaikki on hienoa ja aina vaan onnistutaan ja ajatellaan positiivisesti. Tässä olisi oppimisen paikka, kun me täällä ehkä hieman liikaa keskitytään virheisiin ja niiden välttämiseen – silloin päähän jää ajatus vain niistä virheistä, eikä oikein uskalleta tehdä, kun niitä pelätään niin kovin paljon.

Noh – suinkaan ei tarvitse muuttua suoralta kädeltä väkisin tekonaurua joka kohdassa vääntäväksi ilopilleriksi, jos se ei luonnostaan ole helppoa, mutta pieniä asioita voi koittaa. Joka treenin jälkeen voi miettiä viimeiseksi kaikki ne onnistuneet jutut, niin silloin ne on ne, jotka treenistä jää mieleen. Ehkä se ajatusmaailma alkaa siitä pikkuhiljaa muuttua. Voi pojat että se oli vaikeaa ekan treenin jälkeen kertoa ääneen koko ryhmälle omasta suorituksestaan kolme, siis kolme, hienosti mennyttä juttua. Kyllä se vaan on vaikeaa itseänsä kehua ilman minkäänlaista vähättelyä.

Yksi asia, jonka tajusin vasta kotona leirin videoita katsoessani, oli kouluttajien suhtautuminen koirakoiden virheisiin. Ne oikeastaan jätettiin huomioimatta eikä alettu näyttämään ja sanomaan ”ei näin”, ”ei noin voi tehdä” tai ” teet ihan väärin”. Ei näytetty että menit tässä väärin ja ohjasit tuohonsuuntaan väärin VAAN – yhdessä käytiin läpi onnistuneen ohjastekniikan avainkohdat niin että ne piti itse todeta ja yritettiin uudestaan. That’s it. Näinhän omaan päähän jää ajatus siitä miten kuuluu tehdä – eikä siitä miten ei kuulu tehdä. Pieni asia, mutta jostain syystä huomasin vasta jälkikäteen sen maailman nerokkaimmaksi keinoksi saada uskaltamaan ja olemaan pelkäämättä niitä virheitä. Kaikki keskittyminen ja ajatukset siirtyy siihen mitä täytyy tehdä että onnistuu.

Kun ihminen tekee juuri niin kuin se ajattelee. Tätä ajatusmaailmaa aioin toteuttaa myös omassa koulutus- ja treenimaailmassani jatkossa. Nyt kun nimittäin muistelen leiriä taaksepäin  - en muista kovin montaa virheellistä asiaa (vaikka niitäkin taisi videoita katsoessa olla, kröhöm "niisto"), vaan ainoastaan asioita joita pitää tehdä jotta onnistuu. Ajatelkaapa tätä - Nerokasta!

Videolla on koostetta viikonlopun neljästä eri treenistä. Teemana oli ohjaustekniikat. Näin me Kivan kanssa mentiin ja voi että meillä oli siistiä. Ainiin ja se tokovideokin oli suunnitelmissa, no seuraavaksi lupaan :)


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Vihdoin kotitehtäviä



Vihdoin pakkanen heltyi sen verran, että uskaltauduttiin hallille tekemään pieni treeni. Toinen Next Level-leiri on ensiviikonloppuna ja edellisetkin harjoitteet on tekemättä :) Ei sillä - kerkeäähän niitä tekemään vielä koko tulevaisuuden. Kovin oli intoa koirissa, joille tämä oli koko kuukauden sisällä kolmas treeni. Taukokin tekee hyvää - ne jotka oli tarkoituksella tauon tammikuulle suunnitelleet, niin osuipa hyvään paikkaan.

Onnistunut pikkutreeni olikin. Tein kotona suunnitelman, tein juuri suunnitelman mukaan ja vieläpä ihan onnistuneet toistot. Kepeillä oli apuna vielä ohjuriverkot, enkä viitsinyt tehdä niin montaa toistoa, että olisin niitä nyt alkanut vähentämään. Tämä oli nyt enemminkin sellainen muistutustreeni niillä. Otetaan sitten joskus ihan yksittäisenä enemmän. Texkin teki Kivan tauon aikana puomia. Sehän on hyvin vahvasti silmää käyttävä paimenkoira, jolle puomin alastulo on ollut melko "tahmea", osin tuon silmänkäytön kanssa ja osin epäjohdonmukaisen koulutuksen takia. Nyt ollaan muistuteltu alastulon rentoutta namipalkalla, samalla pentutyylillä kuin Kivankin kanssa teen. Ihan hyvin alkaa rentoutumaan ja jäämään suurin hidastelu pois. Treeniä vielä tarvitsee, mutta suunta on parempi.

Kävin hallilla Mustolassa tällä viikolla. Voi että siitä tulee hieno. En malta odottaa. Remontti on täydessä käynnissä ja eristeet alkoivat olla jo seinissä. Pari viikkoa vielä  ja treenit pääsee täyteen vauhtiin. Kovasti on suunitelmia jo keväällekin :)
Tehdäänpä seuraavaksi tokopäivitystä - seuraavaan kertaan!


tiistai 12. tammikuuta 2016

Ensimmäinen



Ensimmäinen blogipostaus ja ensimmäinen Next Level leiri.

Ensimmäisellä Next Level leirillä teemana oli esteosaaminen. Niin tärkeä osaamisalue koko agilitykoiran uralla ja silti tähän tulee panostettua ehkä hieman liian vähän. Ainakin omalla kohdallani. Nuoren koiran kanssa esteosaamisen treenaaminen on helposti hyvällä mallilla. Onhan esteet treenattava ainakin niin, että koira osaa ne. Mutta kun siihen liittyy niin kovin paljon muutakin kuin vain se, että koira osaa suorittaa esteen. Sen olisi tulevalla urallaan osattava suorittaa kaikki esteet niin että ohjaajaa liikkuu, on paikallaan, kompuroi, vedättää, jää taakse, ottaa sivuetäisyyttä tai tekee minkä tahansa ohjauskuvion. Ja tokihan tätä ei saa unohtaa jo sen osaavankaan koiran kanssa. Näitä olisi vahvistettava koko koiran treeni- ja kisauran läpi. Joillakin enemmän ja joillakin vähemmän.

Tuohan se kisoissa rataantutustumisessa tietyn vahvan fiiliksen kun tiedät, että koira suorittaa keinun oikein, vaikka juokset reilusti sen ohi ohjaamaan seuraavan esteen takaakiertoa ajoissa. Tai että uskallat tehdä pituuden tiukalle käännökselle samanlaisen valssin kuin tekisit sen ollessa vain tavallinen hyppy.

Näitä treenailen nyt itsekin seuraavaan leiriin asti kotitehtävien muodossa. Hallillekin on tulossa kevään aikana teemakursseja, ja tässähän on yksi oiva teema kurssille. Tietenkään nämä ei tule kuntoon yhdellä treenillä/kurssilla, mutta tarkoitushan onkin saada ohjaajat ajattelemaan ja haluamaan asioita. Siitä se motivaatio treenaamiseen lähtee.


Videolla pieni kooste reissusta. Rankan leirin viimeisellä treenillä jo tassut vähän painoi, mutta hyvin selvittiin uusista haasteista. Palataan!